maanantai 18. huhtikuuta 2011

Heissan taas rakkaat kuntopiiriläiset!

Heti alkuun täytyy sanoa että huhhuh! On nimittäin ollut muistaakseni taas tapahtumaa kerrakseen viimeaikoiona.

On tullu otettua ja jätettyä ja muuta sensellaista, mutta ei niistä nyt sen enempää tälläkertaa.

Oli tuossa nimittäin vaalit jos ette sattuneet juomiseltanne huomaamaan. Allekirjoittanut ei tänäkään vuonna saanut taivallettua uurnille asti, syynä aimo darbuukki joka on estänyt äänestämisen kaikkina aikaisempinakin vuosina. 

Mutta Beta-uros Opossumi ei olekkaan nimittäin vaikuttaja tyyppiä, päinvastoin B-U O tykkää kosolti enemmän vaikutuksista ja varsinkin niiden alaisena olemisesta. Ja niiden eteen täytyy tehdä työtä ihan konkreettisesti, siinä ei paljon palopuheet taikka äänestyskopissa seisoskelu auta kun alkaa laskuhumala painamaan päälle. 

No nyt sitten vaan jännäämään että nouseeko viinan hinta vai ei. On nimittäin tälläkin hetkellä hankaluuksia olla humalassa päivittäin pelkän sosiaalituen avulla. 

Me juhlislaiset haluaisimmekin ehdottaa uudelle hallitukselle, keitä ikinä siellä nyt sitten istuukaan, perusturvat-pakettia. 

Sillä meidän juhlakuntoilijoiden mielestä myös vähäosaisilla tulee olla mahdollisuus turvalliseen juhlaan. Liian usein omassakin ystäväpiirissä kredibiliteetti loppuu kesken parhaan humun. Ja näin syntyy syrjäytymistä ja muita epämukavia juttuja. Lisäksi varsinkin nuorena epäsäännöllisellä juhlimisella on kauaskantoisia vaikutuksia ja sellainen voi vaikuttaa varsin voimakkaastikin nuoren psyykkeen kehittymiseen.  Mielestämme kenenkään ei tulisi joutua olemaan selvinpäin vastoin tahtoaan.

vuf vuf
Perusturvat olisi tarkoitettu kaikille meille meneville vähäosisille, 15-vuotta täyttäneille helpottamaan kuukausittaisten juominkien ylläpitämistä, olisi nimittäin ihan kohtuullista jos valtion puolelta tuettaisiin vaikkapa aluksi parin viikonlopun mökäöljyt. Näin kansa pysyisi tyytyväisenä ja ne tyypit jotka siellä eduskunnassa nyt istuu saisivat puuhailla puuhiaan ihan rauhassa, ei valittaisi hippi eikä purnaisi punkkari. 

Esimerkiksi joka kuun 1. päivä voitaisiin kansalaisille, jotka ovat todistettavasti tosissaan ryybiskelyn suhteen, jakaa perusturvat seteli jolla voisi käydä lunastamassa kuukauden satsin lähimmästä alan liikkeestä eli jakelupisteestä. Kortti olisi henkilökohtainen ja lunastuksen yhteydessä tulisi esittää henkilötodistus tai jokin muu vakuuttava kortti tahi tosite.

Perusturpien avulla meille kekkaloitsijoille jäisi myös enemmän rahaa käytettäväksi elämiseen ja näinollen ainakin osa porukasta voisi alkaa makselemaan esim. vuokriaan, elatusmaksujaan ja muita laskuja joita tähän mennessä ei ole voinut rahanpuutteen vuoksi hoitaa. Sillä kunnon juhlakuntoilija priorisoi, ja siinä ei paljon yhtiövastike paina kun viinamäki kutsuu. Näin saataisiin taas talous mukavasti nousuun.

Nousuilla nousuun! Ja sekavaa kevättä!

Poliittisin terveisin: B-U O


maanantai 4. huhtikuuta 2011

Juhliksen pelinurkkaus


Heipähei taas kaikille pikku pämpättäjille!!

Nyt kun julakuntoplussan toimitus on päässyt taas jaloilleen niin toimituksessa puhaltaakin ihan uudet tuulet. Toimituksen korviin on nimittäin kantautunut villejä huhuja että juopoittelemisen ei tarvitse aina olla harras ja vakava tapahtuma!? Väittämän mukaan varsinkin Keski-Eurooppalaiset kanssabailaajamme pitävät useinkin hauskaa ryybiskellessään. Näinpä me juhlislaiset haluammekin kantaa korkkimme kekoon ja ottaa ilon irti elämästä..

Elikkäs.. Tittidiiiiii! Tervetuloa juhlakuntoplussan pelinurkkaukseen.

Koska siis väittämän mukaan jurrissa voi olla myös mukavaa ja pämppäämisen voi ottaa myös leikkimielellä haluaa juhlakuntoplussan toimitus nyt kertoa teille pelistä nimeltä: Lirkku vai yökki.

Tämä mukavahko ajanviete on helposti toteutettavissa ihan kotioloissakin. Toimitus suosittelee pelaajien vähimmäismääräksi kahta (2) pelaajaa, mutta toki peliä voi pelata yksinkin jos juopoittelukaveria ei satu olemaan lähettyvillä, taikka jos pelaajalla ei satu olemaan kavereita ensinkään.



Pelivälineiksi tarvitaan:

-Sänky, patja tai muu makaamiseen tarkoitettu pehmeähkö alusta (myös laveri ja pahnat kelpaavat).
-Lakana taikka jokin muu vastaava kangas tai riepu, väri vapaa mutta mielellään tumma.
-Viinoja, Viinejä, Katkeroita, olutta ja siideriä, mielellään liian monta ravintola-annosta.
-Mämmiä ja muita pahanmakuisia muttei liian kiinteitä ruokia.

Pelin kulku:

-Lirkku vai yökki aloitetaan nauttimalla liianmonta ravintola-annosta viinoja, viinejä, katkeroita olutta ja siideriä liian nopeasti.
-Kun juomia on nautittu kyllin (lue: kun alkaa oksettamaan ja vippaamaan päästä) nautitaan ns. pelinappulat, eli mämmi ja muut pahanmakuiset liejumaiset ravinteet.
-Tämän jälkeen pelaajat asettuvat pitkäkseen pelilaudalle jona siis toimii sänky, patja tai jokin muu pötkötysväline.
-Kun pelaajat seuraavan kerran tulevat tajuihinsa pelilaudalta, niin hyvällä tuurilla pelinappulat ovat lentäneet laudalle joko pelaajan ylä- taikka alapäästä. Tällöin pelaajat kysyvät toisiltaan: Lirkku vai Yökki? Ja alkavat kilvan haistelemalla ja koskettelemalla tutkimaan kanssapelaajan lirkkua taikka yökkiä.
-Ensiksi oikein arvannut pelaaja on voittaja.
Nappulat pelilaudalla.. Lirkku vai yökki?

Toimituksen huomautus:
Lirkku vai yökki on vaativa peli eikä suinkaan onnistu joka kerta, usein vain toinen pelaajista saa heitettyä niinsanotusti nopat pöydälle. Juhlakuntoplussan toimitus suositteleekin, varsinkin aluksi, kärsivällistä otetta peliin. Jos ensimmäisellä kierroksella ei tärppää niin toimitus suosittelee useamman kierroksen pelaamista.

Seuraavalla kerralla toimitus esittelee myöskin aikuisille lukijoille suunnatun pelin: Heruuks jo, vai vieläkö juodaan.

Siihen asti.. Skål!!

tiistai 8. maaliskuuta 2011

huhhuijakkaa

..Ja terveisiä tuonpuoleisesta kaikille nasse-sedille ja -tädeille!

Nyt rakkaat lukijat on käynyt sillä tavalla että allekirjoittanut, eli beta-uros opossumi on ollut viimeaikoina harvinaisen selvinpäin! Koko kammottava ihmiskoehan juonsi juurensa aamun ei-edes-niin pikkutunteina lyödystä vedosta. Pistettiin katos samannäköisen opossumin kanssa ns. kovat piippuun ja päätettiin olla ryybiskelemättä kokonaiset puolitoista kuunkiertoa. Päätöstä siivittivä tajuttomat morganit ja parit muut jutut joita en nyt tässä viitsi alkaa mainostamaan.

Pakko sanoa teille rakkaat lukijat että tuo kyseinen kuusiviikkoinen oli elämäni tylsintä ja kamalinta aikaa. Ei maistunut ruoka, eikä liioin laulattanut. En tavannut tuona aikana yhtäkään ihmistä ja eläimiäkin vain muutaman joista yhteen sain luotua, ainakin omasta mielestäni, suhteellisen syvän katsekontaktin. Mutta sekin juttu kuihtui jostain syystä nopeasti kasaan. Muutuin päivä päivältä ikävämmäksi ja yksinäisemmäksi ihmiseksi. Ihoni harmaantui, hiukseni ohenivat ja suoleni alkoi taas toimia. Lopulta jopa oma äitini hylkäsi minut.. taas.

Mutta eipä syytä huoleen! nyt on pelleilyt pelleilty, korkit poksautettu auki ja homma on palannut takaisin kiemuraisille raiteilleen. Taas ihmisetkin tuntuvat mukaville kun heitä ei näe niin selvästi ja jengin juttuja jaksaa kuunnella kun tietää ettei niitä kuitenkaan enään viidenminuutin kuluttua muista.

Muutama varoituksen sana teille rakkaat pörpöttelijät!

Tipattomuus ei ole leikin asia! Voi tuntua mukavalta asialta lähteä selvistelemään, yleensä tällaiseen tilanteeseen päädytään yhteisön painostuksesta. Aluksi selvistely voi olla hauskaa ja satunnaista.. Selvistellään ensin vähän viikonloppuisin, ehkä kerran-kaksi kuukaudessa. Kohta kuitenkin voidaan huomata että ollaan selvinpäin jo keskellä viikkoa, kunnes selvistelystä tulee osa arkea, rutiini josta voi olla vaikea päästä eroon. Työt ja opiskelu jäävät, kulutetaan aikaa kaupungilla selvinpäin taikka selvis-porukoissa. Aletaan käydä alkoholittomissa tilaisuuksissa, esim. jehovantodistajien kokouksissa ja poliisien huutokaupoissa.. Tässä vaiheessa alamäki on valmis, eikä ihmisestä ole enää mihinkään, paitsi tietty hautaan, joka voi olla rankan selvistelykauden jälkeen edessä nopeastikin.

Itsellänikin on ollut vaikeaa palautua takaisin normaaliin yhteiskuntaan käytyäni näinkin lähellä tuonelan portteja.. Ensimmäiset epäselvyys yritykset päättyivät nopeasti hyytymiseen, jota onkin käsitelty juhlakuntoplussan sivuilla jo aiemminkin. Hyytymisistä seurannut häpeän ja riittämättömyyden tunne miltei jo mursi allekirjoittaneen, ainoastaan luja tahtoni sekä talvisodan aikainen taistelijaluonteeni yhdistettynä piinkovaan tahtooni sekä komeaan ulkonäkööni pelastivat minut tältä kurimukselta. Tällähetkellä tilanne on jo parempi, vaikkei tietenkään täysin normalisoitunut. On edettävä pienin askelin ja päivä kerrallaan, kerran selvistelijä on aina selvistelijä. Sen kanssa tulen elämään lopunelämääni, mutta ylpeänä paita ja housut juoponnapilla!

Terveisin: B-U O

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Terve eli Mambolii!

Rakkaat Juhlikset seuraajat. Huoleton Opossumi on lahkolaisten varvaysmatkallaan (moderni Koivistolaisten ristiretki seka lahetystyomatka Juhlakunnon lanseeraamiseksi ja selvapaisten kaannyttamiseksi Afrikan mantereen perahikialla) viettanyt suomen toimitukseen jaaneiden vaarauskoisesti selvapaisyyteen hurahtaneiden vastaiskuksi yhden Tipattoman Tiistain. Tulokset eivat olleet kehuttavia joten kruseidi juhlakunnon puolesta jatkunee. Myos kaiken savuna ilmaan polttaminen on yleinen tapa ja erityisen edullista taalla, paikallinen epailyttava maarlbooron vastine maksaa suomen markoissa vain noin euron, joten nyt tupakointi tullessaan kannattavaksi on ollut suuressa suosiossa allekirjoittaneen, seka hiljattain varvatyn muun suomalaisen toimittajaryhman keskuudessa. Huoleton O. aikookin tasta lahtien kommunikoida vain Juhliksen julkaisujen kautta, silla aanihuulista taman matkan jalkeen tuskin enaa on elimeksi.
Paikallinen miesten ja vahvojen yksiloiden janojuoma Konyagi maistuu myos toimituslaisille. Konyagi on erehdyttavasta nimestaan huolimatta mahdollisesti ginia jota saa joka talon nurkalta pienissa napparissa pussukoissa (vrt. pussikalja) (vrt. pussukat/nyytit).
Afrikan toimitus sijaitsee Ita-Afrikan nopeimmin kasvavassa kaupungissa, Arushassa, joka on myos tunnettu Maasai-heimolaisten keskus. Maasai-asu koostuu muodikkaista ruutu- ja raitavilteista joiden alla ei kayteta alusvaatteita (vrt. skottilainen kiltti). Toimittaja on nahnyt tuulen heilauttavan viltinhelmaa.
Toimittaja H.O. on journalismin lisaksi keskittynyt myos askartelemaan rastakaapion opastuksella seka hengaillut ihanien avaruusaania paastavien autistilasten kanssa.
Kuvia myohemmin!

Huoleton Opossumi, Arusha, Tanzania.


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Toimitus on menny ihan sekasin!!!

Vähän on hiljaista ollut. Villeimmät veikkaajat voisi naureskella, että on juhlat juhlittu mutta älykkäämät yksilöt tietävät mistä se kana pissii.

On siis tullut aika lyödä vetoja, eikä kyseessä ole meinaan ihan hullun suuret panokset!
Pikku t ja kaksos opossumi on lyönyt kossukorista vetoa, ettei juo ennen maaliskuuta! Jos joku on ihmetellyt miksi pikku t on niin perkeleen kiree on sekin arvotus nyt kerralla ratkastu!
Vanhempi Naaras on niin pirun ahne, että päätti osallistua kisaan. Toistaiseksi ei ole kosanderi korillisesta toivonpilkettä!
Kuitenkin jokaiselle päivälle on olemassa kiintiö bisse! Eipä ole paljoo tullut käytettyä!
Muutama muukin opossumi on juomati ilman kiintiöbissejä, mutta heille uppookin sitten alkoholiton esimerkillisesti!
Hassu juttu muuten, että taannoin oltiin ravintelissa Moiklubilla ja pikku t koitti tilata maitoa tuopillisen! Ei mennyt ihan kun strömselssönissä sillä oli vaan punasta ja sekin laktoositonta! Joutuu juhlakunto- laiset jännittävien ongelmien eteen taipaleellaan!
Ruusulan keilahallilla aika nopeesti huomasivat markkinaraon alkoholittomalle! Esimerkillisesti löytyi vaaleeta ja tummaa ja mehän vedettiin. Keilailun jälkeen koitin opettaa pikku t:n kutomaan! Oikein mukava lauantai ilta oli näin jälkeenpäin ajattelen.


Kun nyt toimituksen rivit on näin siirtyneet juhlakunto+ sekä juhlakunto- toimituksen jäseniin onkin syytä huudella juhlakunto+ laisten perään.
Sen verran tuntuu tuo juhlahumu napanneet terhakkaat esimerkilliset bailuyksiköt, ettei raportteja ehditä tekemään! Sehän tietenkin sapettaa. Sen verran voin vielä kuitenkin raottaa juhlakunto- laisen viikonloppuarkea, että eläintarhan nesteeltä saa hesburgeri ruokaa eli myös kurkkumajoneesia!!! Kun on kerran mahdollisuus ajaa autolla ei oikein tahdo muualta lauantai päivisin löytää parkkipaikkaa!

Toimitukseen on saapunut postia!! Kerrankin!!

perjantai 21. tammikuuta 2011

Terveisiä Egyptistä Sharm el sheikistä

Egyptiläinen versio pikku ja iso teestä
eli harasoo!

Vietettiin loma ilman juhlintaa eli rapsa siitä.
Nukkumassa oltiin aina kello 22.00 (viimeisenä iltana jo 20.00)
Naapureille kyllä maistui ja sen kuuli! Joka aamu noin viiden
aikaan kauhea mekkala, kun jurrissa pitivät jatkoja Bon Jovin
pauhatessa.
Opossumi Sir Naudan kanssa koitimme anoa siirtoa mummoalueelle, sillä huoneemme sattui
olemaan juuri lasten discon vieressä.
Siellä ne pienet perkeleet juhlivat yömyöhälle saakka
vedellen milloin mitäkin letkajenkkaa.

Kerran yritettiin repästä. Ostettiin pullo Fineland vodkaa mutta eihän sitä pystyny juomaan, kun haisi ihan lasinpesunesteelle. 
Mentiin sitten nukkumaan… Laksatiivia tuli kyllä nautittua.

Oikein mukava apteekkari tiesi suositella Picolax nimistä ummetuslääkettä. Apteekkari tunnusti olevansa Elton John fani ja kuuntelimme hänen kännykästä mm. ‪candle in the wind‬. Hyvin romanttinen apteekkari oli kyseessä.

Ammattitaitoinen myös sillä 15-20 tippaa olisi todella riittänyt.

Noh,  aamuisin herättiin aikasin buffetille missä meidän paikalliset poikaystävät juustomiehet annostelivat juustoa lautaselle.
Sitten oltiin lähinnä pinnan alla kalojen kanssa. Oli ihan äärimmäisen upeat maisemat. Opossumi Sir Nauta leikki lentävänsä ja Vanhempi Naaras Opossumi leikki merenneitoa. Laitesukeltajien ilmakuplat näyttivät hopeisilta pieniltä helmiltä ja avaruusaluksilta noustessa pintaan kohti. Yksi lempi leikeistä olikin napata isoja ilmakuplia ja hajottaa ne veden alla pieniksi hopeahelmiksi. Kaloilla oli kauniit puvut päällä, sekä ymmärtäväinen katse.

Muutaman kerran löysimme itsemme vaeltamassa avaralta hiekkakentältä. Silmiinkantamattomasti hiekkaa, ääretöntä ja auringonlaskun aikaan kauniita vuorijonoja. Oikein mukava loma siis oli kyseessä.

Suomeen palattua on ollut oikein raikasta nähdä muu opossumipesue juhlavassa ympäristössään.

torstai 13. tammikuuta 2011

Halloum rakkaat juhlissa kunnostautuneet!

Nythän on koittanut taas se aika vuodesta jolloin astetta jäykemmän rangan omaavat kanssajuhlijamme alkavat puhua kokonaisen kuukauden viettämisestä ilman juhlakuntoilua, eli niin sanotun "tipattoman tammikuun." Radikaaleimmat selkärankaisista ottavat esille jopa kuntoilun lopettamisen tykkänään. Me juhlakuntoplussan toimituksessa haluammekin oikaista muutamia myyttejä (ja nyyttejä) joita tämä rienaava ajanjakso pitää sisällään.

Tipaton tammikuuhan sai alkunsa vastoin nykyisiä käsityksiä toisen maailmansodan jälkimainingeissa, jolloin nykyään selkärankaisina tunnettujen tylsien skarppaajien esi-isät totesivat että jengillä on yksinkertaisesti liian kivaa, joka taas ei heidän mielestään ollu yhtään kivaa. Niinpä nämä kyseiset möksöttäjät junailivat kaikkien meidän esibailaaja-isiemme harmiksi niinsanotun kieltolain. Noh, kaikki esibailaaja-isiemme elämästä perillä olevathan tietävät että homma meni jokseenkin munilleen ja rangattomien juhlakunto vain koheni entisestään. "Kielletystä hedelmästä lähtee parhaat jurrit", niinkuin seurapiiritoimittajamme iso-T:n kirjoittamassa, sekä Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen kustantamassa kirjassa "isäs juhli, kun sua teki" mainitaan.

Koska rangattomien täyskunnottomuus projekti kusahti, alkoivat nuo pirulliset jäykistelijät punoa uutta, entistä monimutkaisempaa verkkoa juhlakuntoilijoiden ympärille. Tämä koodinimi "tipaton tammikuu" on edelleen kä(y)nnissä. Tarkoituksena asteittainen siirtyminen kunnottomaan elämään, kuukausi kerrallaan. Kiitos valveutuneiden yksilöiden on rankaisten projekti pienoisessa vastatuulessa, eikä näinollen juonen seuraava vaihe "tipaton helmikuu" ole päässyt vielä käynnistymään. Vaikkakin joka vuosi noin 20-25% juhlakansasta astuu ns. pimeälle puolelle.

Toimitus haluaakin muistuttaa tässä vaiheessa teitä rakkat lukijat, että tipattomalle tammikuulle on olemassa myös vaihtoehtoja, näitä edellämainittuja vaihtoehtoja sekä monia muita mukavia asioita käsitellään jo aikaisemmin mainitsemassamme teoksessa "isäs juhli, kun sua teki."

Muistakaa että juhlakunnossa tekin olette mukavempia ja jos ei muista niin ei tarvi hävetä!

Pohjanmaan kautta!