Terveisiä Egyptistä Sharm el sheikistä

Egyptiläinen versio pikku ja iso teestä

eli harasoo!

Vietettiin loma ilman juhlintaa eli rapsa siitä.
Nukkumassa oltiin aina kello 22.00 (viimeisenä iltana jo 20.00)
Naapureille kyllä maistui ja sen kuuli! Joka aamu noin viiden
aikaan kauhea mekkala, kun jurrissa pitivät jatkoja Bon Jovin
pauhatessa.
Opossumi Sir Naudan kanssa koitimme anoa siirtoa mummoalueelle, sillä huoneemme sattui
olemaan juuri lasten discon vieressä.
Siellä ne pienet perkeleet juhlivat yömyöhälle saakka
vedellen milloin mitäkin letkajenkkaa.

Kerran yritettiin repästä. Ostettiin pullo Fineland vodkaa mutta eihän sitä pystyny juomaan, kun haisi ihan lasinpesunesteelle. 
Mentiin sitten nukkumaan… Laksatiivia tuli kyllä nautittua.

Oikein mukava apteekkari tiesi suositella Picolax nimistä ummetuslääkettä. Apteekkari tunnusti olevansa Elton John fani ja kuuntelimme hänen kännykästä mm. ‪candle in the wind‬. Hyvin romanttinen apteekkari oli kyseessä.

Ammattitaitoinen myös sillä 15-20 tippaa olisi todella riittänyt.

Noh,  aamuisin herättiin aikasin buffetille missä meidän paikalliset poikaystävät juustomiehet annostelivat juustoa lautaselle.
Sitten oltiin lähinnä pinnan alla kalojen kanssa. Oli ihan äärimmäisen upeat maisemat. Opossumi Sir Nauta leikki lentävänsä ja Vanhempi Naaras Opossumi leikki merenneitoa. Laitesukeltajien ilmakuplat näyttivät hopeisilta pieniltä helmiltä ja avaruusaluksilta noustessa pintaan kohti. Yksi lempi leikeistä olikin napata isoja ilmakuplia ja hajottaa ne veden alla pieniksi hopeahelmiksi. Kaloilla oli kauniit puvut päällä, sekä ymmärtäväinen katse.

Muutaman kerran löysimme itsemme vaeltamassa avaralta hiekkakentältä. Silmiinkantamattomasti hiekkaa, ääretöntä ja auringonlaskun aikaan kauniita vuorijonoja. Oikein mukava loma siis oli kyseessä.

Suomeen palattua on ollut oikein raikasta nähdä muu opossumipesue juhlavassa ympäristössään.

                                                     Virallinen Juhlakunto+ laulu

                                                                Epävirallinen

Halloum rakkaat juhlissa kunnostautuneet!

Nythän on koittanut taas se aika vuodesta jolloin astetta jäykemmän rangan omaavat kanssajuhlijamme alkavat puhua kokonaisen kuukauden viettämisestä ilman juhlakuntoilua, eli niin sanotun "tipattoman tammikuun." Radikaaleimmat selkärankaisista ottavat esille jopa kuntoilun lopettamisen tykkänään. Me juhlakuntoplussan toimituksessa haluammekin oikaista muutamia myyttejä (ja nyyttejä) joita tämä rienaava ajanjakso pitää sisällään.

Tipaton tammikuuhan sai alkunsa vastoin nykyisiä käsityksiä toisen maailmansodan jälkimainingeissa, jolloin nykyään selkärankaisina tunnettujen tylsien skarppaajien esi-isät totesivat että jengillä on yksinkertaisesti liian kivaa, joka taas ei heidän mielestään ollu yhtään kivaa. Niinpä nämä kyseiset möksöttäjät junailivat kaikkien meidän esibailaaja-isiemme harmiksi niinsanotun kieltolain. Noh, kaikki esibailaaja-isiemme elämästä perillä olevathan tietävät että homma meni jokseenkin munilleen ja rangattomien juhlakunto vain koheni entisestään. "Kielletystä hedelmästä lähtee parhaat jurrit", niinkuin seurapiiritoimittajamme iso-T:n kirjoittamassa, sekä Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen kustantamassa kirjassa "isäs juhli, kun sua teki" mainitaan.

Koska rangattomien täyskunnottomuus projekti kusahti, alkoivat nuo pirulliset jäykistelijät punoa uutta, entistä monimutkaisempaa verkkoa juhlakuntoilijoiden ympärille. Tämä koodinimi "tipaton tammikuu" on edelleen kä(y)nnissä. Tarkoituksena asteittainen siirtyminen kunnottomaan elämään, kuukausi kerrallaan. Kiitos valveutuneiden yksilöiden on rankaisten projekti pienoisessa vastatuulessa, eikä näinollen juonen seuraava vaihe "tipaton helmikuu" ole päässyt vielä käynnistymään. Vaikkakin joka vuosi noin 20-25% juhlakansasta astuu ns. pimeälle puolelle.

Toimitus haluaakin muistuttaa tässä vaiheessa teitä rakkat lukijat, että tipattomalle tammikuulle on olemassa myös vaihtoehtoja, näitä edellämainittuja vaihtoehtoja sekä monia muita mukavia asioita käsitellään jo aikaisemmin mainitsemassamme teoksessa "isäs juhli, kun sua teki."

Muistakaa että juhlakunnossa tekin olette mukavempia ja jos ei muista niin ei tarvi hävetä!

Pohjanmaan kautta!

ruksit on laitettu oikeisiin laatikoihin

JuhlaKuntoPlussan toimitusväki pahoittelee, ettei ole uskomattoman monista kerroista huolimatta ymmärtänyt asetuksien päälle. Asetuksia on rämplätty suuntaan jos toiseen ja nyt ne alkavat olla kohdillaan...ehkä. Eli kuka tahansa voi kommentoida milloin haluaa, haluamallaan tavalla. T&t vastaa nyt myös teille anonyymi opossumit ja sinäkään et jää kiinni, joka haluat kertoa morganeistasi (kaikki kyllä tietävät jo kaiken)

                                                   
                                                             Koittakaapa vaikka!!

Hups Keikkaa

JuhlaKuntoPlussan toimituksen väki on selviytynyt vuodenvaihteista ja hetkellisestä katatoniasta. Osa opossumeista katsoi katatoniaan muutaman kauhupätkän ja tietäähän sen mitä siitä seuraa! Vanhempi Naaras ja Mylvivä opossumi kokivat painajaismaisen yön. Mylvivä opossumi ei mylvinyt vaan ulisi jolloin Vanhemman Naaraan piti kopsauttaa Mylvivää.

Kävi sellainen hassu juttu, että kosahti kaara tuonne moottoritielle. Tosi raivostuttava tilanne ja tapahtunut muutamaan otteeseen tässä kuukauden sisällä. On meinaan jarruvikaa! Jarrunesteet täytyy vaihtaa ilmeisesti kokonaan sillä ikävää, kun menee renkaat lukkoon.

No aikani (liian kauan) tein temppuja, joita olen oppinut tilanteessa tekemään.

Sitten, siis ihan uskomaton juttu kaikille, jotka muistavat artikkelin ”Ziisus”: paikalle tuli vilkkuvin valoin ja ääninäytteen kanssa tyyppi sinisessä asussa ja karvahatussa (tapahtumat sijoittuvat nurmijärven alueelle).

Tämä ystävällismielinen heppu sanoi, että voin jatkaa matkaa hänellä ei olisi asiaa minulle. Kerroin että jatkaisin, vaan renkaat ovat lukossa. Tämä ystävällismielinen heppu sanoi, että voi työntää minut parempaan paikkaan siinä moottoritiellä. Kerroin, ettei hän voisi sillä renkaani ovat lukossa. Ystävällismielinen heppu pörisi hetken omiaan ja jatkoin raivokasta pumppaamista. Vihdoin vaikutti, että jarru alkaisi vapautua, mutta en saanut turvavyötä päälle, oli sekin jumiutunut mokoma. Ystävällismielinen heppu alkoi sitten hermostua, että toimiiko tässä mikään ja halusi tarkastaa ajokortin ja rekisteri otteen. Ja siinä kaikki! Turvavyö ja renkaat vapautuivat lukostaan ja ääninäytteinen vilkkuva tyyppi jatkoi matkaansa! Vanhempi Naaras on nyt saanut todisteen siitä, että toiveet toteutuvat ja kiittää toiveiden vastaanottaja jumalia.

Vaikka tämä homma haiskahtaa lievästi rikkinäiselle puhelimelle jatkan ehdottomasti toivomista!