Opossumeista on toisinaan käytetty vanhentunuttta nimitystä "pussirotat", mutta nykyisin pussirotat on silkkipussirottien lahkoon (Microbiotheria) kuuluvan Microbiotheriidae-heimon suomenkielinen nimi. Pussirottiin kuuluu nykyisin vain yksi elossa oleva laji, chilenpussirotta (Dromiciops gliroides), kun taas opossumeita on noin 90 lajia.
Opossumien lähimpiä sukulaisia ovat pussipäästäiset.
Opossumit ovat pieniä tai keskikokoisia pussieläimiä. Kooltaan ne vastaavat suurin piirtein isokokoista kotikissaa. Useimmilla lahkon eläimistä on pitkä nokka ja kapea pääkoppa. Opossumeilla on tarttumahäntä, mutta tämän voima ei riitä kannattamaan aikuisen yksilön painoa, joten vain poikaset saattavat roikkua häntänsä varassa.Opossumit ovat kaikkiruokaisia. Niiden erikoistumaton biologia, joustava ruokavalio ja lisääntymisstrategia ovat tehneet niistä menestyneitä uusille alueille levittäytyjiä ja hyviä selviytymään vaikeista ajoista. Alun perin opossumeita tavattiin Yhdysvalloissa ainoastaan itäosissa. Nykyään ne ovat kulkeutuneet ihmisen mukana länteen ja levittäytyneet aina Kanadan puolelle Torontoon asti.
Opossumit ovat vaeltelevia, ja ne pysyvät samalla alueella vain niin kauan, kuin vettä ja ruokaa on helposti saatavilla.
Uhattuna opossumit matkivat haavoittuneen tai kuolleen ulkonäköä ja hajua. Eläimet vetävät huulet sisään, paljastavat hampaansa, kuolaavat suun ympärille ja erittävät peräaukon rauhasilla pahanhajuista ainetta. Reaktio on tahdosta riippumaton. Opossumit ovat tässä tilassa kuitenkin melko haavoittuvaisia, sillä ne voidaan vaikka kantaa pois. Monet hyväätahtovat ihmiset ovatkin epähuomiossaan tappaneet katatonisen eläimen.
Hyvää uutta vuotta rakkaat Opossumit!














